Sjögrenin syndrooman oirekuva on vaihteleva, mutta sairauden yleisimpinä oireina ovat suun, silmien sekä sukuelinten limakalvojen kuivuminen.
Sjögrenin oireyhtymä on autoimmuunitauti, jossa puolustussolut tuottavat vasta-aineita omia avoeritteisiä rauhasia, kuten sylki- ja kyynelrauhasia vastaan. Tämä johtaa vähitellen näiden rauhasten tuhoutumiseen sekä taudin tavallisimpiin oireisiin eli silmien ja suun kuivumiseen. Oireyhtymä voi liittyä myös muihin autoimmuunitauteihin, kuten nivelreumaan.
– Sjögrenin oireyhtymän ensioireet alkavat useimmiten 30–50 vuoden iässä, ja pääosa sairastuneista on naisia. Jopa lapset voivat sairastua Sjögrenin syndroomaan, suupatologian emeritaprofessori Stina Syrjänen kuvailee.
Sjögrenin syndroomaa ei voida diagnostisoida vain oireiden perusteella, vaan diagnosointiin tarvitaan Syrjäsen mukaan kohdennettuja lisätutkimuksia.
– Näistä keskeisempiä ovat syljen ja kyynelnesteen eritysnopeuden määritys, huulen pienistä sylkirauhasista otettava kudosnäyte sekä autoimmuunireaktiota mittaavat verikokeet.
Sjögrenin oireyhtymän aiheuttama suun kuivuminen vaikeuttaa puhumista ja nielemistä, lisäten juomisen tarvetta ruokailun yhteydessä. Lisäksi kuiva suu voi myös häiritä yöunta.
– Suu saattaa olla myös kivulias ja limakalvoilla esiintyä hiivasieni-infektioita. Myös hampaiden reikiintyminen ja niiden tukikudosten sairaudet lisääntyvät suojaavan syljen puuttuessa, Syrjänen jatkaa.
Kuivaa suuta voidaan hoitaa
Kuivasta suusta kärsivälle vesi on suositeltavin janojuoma. Sjögrenin syndroomaan liittyvän kuivan suun kosteutukseen käytetään myös usein niin sanottuja keinosylkiä ja erilaisia geelejä, jotka voivat osalla sairastuneista helpottaa oireita.
– Samaten esimerkiksi oliiviöljyn tai muun ruokaöljyn sively suun limakalvoille tuo monille helpotusta, Syrjänen sanoo.
Mikäli suurissa sylkirauhasissa on vielä jäljellä rauhaskudosta, pureskelulla saadaan Syrjäsen mukaan stimuloitua syljen eritystä.
– Apteekista on saatavilla kuivan suun imeskelytabletteja tai ksylitolipurukumia. Kuivan suun hoitoon voidaan käyttää myös esimerkiksi parasympaattista hermostoa aktivoivia lääkeaineita.
Vasteaika niissä saattaa olla kuitenkin pitkä, sillä täysi teho lääkkeestä saadaan vasta 3–8 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Lisäksi niiden käyttöön voi liittyä monia haittavaikutuksia.
